Monella entisen ravihevosen omistajalla ratsastukseen liittyvät ajatukset ovat lähempänä laukannostoa kuin laukanvaihtoa, lähempänä kädelle painamista kuin täydellistä kokoamista, lähempänä kieroa kaulaa kuin avotaivutusta.
Entisen ravihevosen omistaja opettelee tuskissaan Kyran aakkosia, mutta huomaa jossain vaiheessa sekä kirjan apujen että omien taitojen ja ratsastuskouluoppien katoavan sinne jonnekin, liian kauas.
Ymmärrättekö mitä haluan sanoa? Joskus on siis lähdettävä liikkeelle jopa perusasioiden takaa.
Moni on toivonut ratsastuskoulu-uraltaan hevosenomistajuuteen jatkettuaan etenevänsä sen hyvin peruskoulutetun, tasapainoisen hevosensa kanssa jostain sieltä helppo-b -tasolta sinne jonnekin helppo-A:n liepeille. Jos kyseessä on entinen ratsastuskouluhevonen, josta todellakin voi käyttää ansaittua opetusmestari -nimikettä voi hevosenomistaja olla oman etenemisensä suhteen melkoisen luottavaisella mielellä. Täällä mennään perusasioissa ja hyvää vauhtia jopa siellä edellä, hienoa!
Perusasoiden takaa lähtemisellä tarkoitan esimerkiksi entisen ravihevosen kouluttamista ratsuksi. Emme voi olettaa että entinen suomenhevosravuri olisi ratsuna lähtökohdiltaan samanlainen kuin vain harrastuksena ajeleskeltu tai ei lainkaan ajettu nuori suomenhevonen. Sen lähtökohdat eivät myöskään ole lähelläkään ratsu-uraansa aloittelevaa nuorta pv:tä, mutta silti samalla ehkä yllättävän kaukana kanssaan samalla ratsutuksen alkeiskurssilla olevaa entistä lv-ravuria.
Menneisyys jättää jälkensä ravihevosiin, niin hyvät kuin huonotkin. Aloitetaan hyvillä asioilla:
Ravihevosella voi olla loistava menneisyys, hyvät kokemukset omistajistaan ja raviurheilusta. Usein entiset ravurit ovat mainioita käsitellä ja kuljettaa, lisäksi vielä erinomaisia kengittää. Tämä johtuu siitä että hevosta on käsitelty paljon ja säännöllisesti. Sitä on kuljetettu hevoskuljetusautolla tai -vaunulla hiitille tai raveihin viikoittain.
Hevonen sallii helposti satulan selkäänsä ja ymmärtää ohjilla tapahtuvan ohjauksen, se hyväksyy usein myös ratsastajan helposti selkäänsä. Tämä ei tarkoita sitä että hevonen olisi valmis ratsulahjakkuus, vaan jälleen: hevosta on käsitelty paljon ja säännöllisesti. Ohjilla tapahtuvan ohjauksen se on oppinut jo raviaikanaan ja satula ei siitä ehkä paljoa siloja kummemmalta vaikuta, ratsastajaakaan ei viitsitä hätkähtää. Moni ravuri sitäpaitsi on startannut myös monté -lähdöissä tai sitten treeniohjelmaan on kuulunut "selästäajo" maastossa. Silti nämäkään asiat eivät tee hevosesta vielä ratsua.
Entisen ravurin kouluttamisessa ratsuksi on kyse hevosen muuntokouluttamisesta. Sillä on opittuja tapoja, jotka ravurina ovat olleet ihan ok, tai jopa toivottuja mutta ratsun ammattiin tavat eivät enää sovikaan. Jatketaanpa niillä ravihevosen menneisyyden mukanaan tuomilla (ratsukoulutuksen kannalta) huonommilla jäljillä:
Ravihevosen ei ole haluttu laukkaavan, ratsun puolestaan toivotaan laukkaavan kolmitahtista ja rauhallista laukkaa ratsastaja selässään. Hmm...entinen ravurihan näyttää tekevän sitä tarhassa, miksei se teekään sitä kentällä ratsastaja selässään?
Hevonen kulkee joko pää pystyssä tai painaa kuolainta vasten. On edestä joko tyhjä tai liian vahva, tuntuma on ihan hakusessa. Ongelmaa ei ratkaista vaihtamalla hevoselle kovempia kuolaimia suuhun. Kyse on hevosen tasapainosta ja taidosta liikkua ratsastaja selässään ja käyttää lihaksia joita se ei raviuransa aikana ole samalla tavalla käyttänyt. Kyse on myös ravihevosen kilpailuvietistä joka saattaa olla yllättävän sitkaaksi iskostunut hevosen mieleen.
Vertaapa ravihevosen kouluttamista ratsuksi vaikka tilanteeseen, jossa olisit harrastanut ikäsi vain ja ainoastaan ratsastusta ja yhtäkkiä sinut vietäisiin kiinalaiseen voimistelujoukkueeseen esittämään eritasonojapuilla ohjelma kiinalaisen valmentajan ohjeiden mukaan. Vaikka kuinka olet urheilullinen niin kyllä vain ohjeiden ymmärtäminen ja uusien lihasten käyttäminen ja tasapainon löytäminen töitä teettävät!
Ravihevosesta voi tulla erinomainen ratsu. Voi myös olla että ei tule. Itse olen todella iloinen huomattuani että yhä useampi entinen suomenhevosravuri on saanut mahtavan tulevaisuuden ratsuna. Meillä on ihana elävä esimerkki kotona, entinen (huono) suomenhevosravuri Wilma Polkaus. Wilmasta löytyi varmaan kaikki raviuran mukanaan tuomat huonot puolet mutta viimeistään suomenhevosten estemestaruuksien 120 cm radan jälkeen alkoi jo tuntua siltä että ehkä Wilmaa voisi jo ratsuksikin sanoa. Suomenhevonen on todellinen monikäyttöhevonen. Sen rakenne sopii niin ravurille kuin ratsulle, myös työhevoselle. Suomenhevosratsujen jalostuksessa voidaan käyttää edelleen juoksijayksilöitä ja päinvastoin sillä jalostusta ei ole (vielä) kumpaankaan suuntaan viety liian pitkälle. Hevosurheilusta luin että kuningas Saran Salamakin on päässyt ratsukoulutukseen.
"Lämppäreistäkin" saa aivan mukavia harrastushevosia, ja onhan joku jopa ainakin aluetasolla kisoissakin nähty. Realisti kannattaa lämminveriravurin ratsukoulutuksessa olla ihan lämminveriravurien rakenteeseen nojaten.
Itse en lähtisi lämminveristä ravihevosta hankkimaan mikäli ajatuksena olisi oman koulutustason kehittäminen ja aluekilpailuihin tai sitä ylemmäs tähtääminen. Esimerkiksi amerikkalaisen lämminverisen rakenne on jalostettu puhtaasti lujaa ravia juoksemiseen eikä ratsastajan kanssa kaikissa askellajeissa tasapainoisesti työskentelemiseen. Edellytykset ravihevoseksi jalostetuilla roduilla tulla tasapainossa liikkuvaksi itsensä ja ratsastajan painon oikein kantavaksi ratsuksi eivät ole yhtä hyvät kuin suomenhevosella tai ratsuiksi jalostetuilla roduilla.
Mutta edelleen: harrasteratsuna lämminverinen voi olla aivan mainio kaveri, (kuten meidän Puuna ja esteitäkin se paukuttaa välillä aivan mukavasti. Aloittelijoilla kulkee pehmeästi ja laukatkin nousee välillä, tosin vaihtelevin tyylein.
Yhtäkaikki, oli muuntokoulutettava sitten suomenhevonen, lämminverinen tai vaikka pohjoisruotsalainen, vaatii ratsukoulutus yleensä takamatkalta lähtemistä peruskoulutettaviin ratsuvarsoihin nähden näin ravitermein sanottuna. Kun otetaan huomioon se Kyran lausuma totuus, että opittujen tapojen pois oppiminen vaatii tuhansia ja taas tuhansia toistoja on ravihevosen ratsuksi koulutus sekä aikaa että hevosen luontasen käyttäytymisen ymmärtämystä vaativaa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti